Neidin kotikauppa

Kyllä lapset osaavat olla luovia! Tässä kun nyt on käynyt läpi kaappeja ja laatikoita, löysimme neidin kanssa vaatekaapista kaksi pussia vanhoja pehmoleluja. Säilötty syystä että... noh kaiken varalta. Neiti totesi heti napakasti, että näitä ei sitten viedä kirpparille. Juuri näitä kuulemma on etsinytkin. Pari päivää on nyt tiiviisti leikkinyt "uusilla vanhoilla" leluilla. Totesin vain hänelle että huomaatkos, aina ei tarvitse ostaa uutta. Noh siitä se neidin oma ajatus sitten lähti.

Hetkenpäästä hän oli kaivanut huoneestaan toisia leluja ja sanoi vievänsä ne vaatekaappiin säilöön. Pyysi pahvilaatikkoa sinne, perustaa kotikaupan leluille. Kun lelut huoneessa tuntuvat "vanhoilta" hän ottaa ja vaihtaa ne vaatehuoneessa oleviin leluihin. Ja totesi vielä onnellisena että "äiti tässähän säästyy rahaa paljon, kun ei tarvitse maksaa mitään".
Näin helposti ne lapsetkin näköjään omaksuvat säästeliäitä tapoja.

Kyllä sen on huomannut kuinka "muotiasiat" ovat jo lasten elämässä pienestä saakka. Uudet lelut on pakko saada koska kavereillakin niitä on, eikä voi olla huonompi kuin toiset. Leluilla leikitään hetki ja taas tulee jokin uusi villitys ja vanhat lelut ovat historiaa. Neidin ollessa eskarissa kuuntelin kauhulla kun heillä oli zhu zhu pets kerho, johon pääsi vain jos omisti kyseisen pattereilla toimivan vinkuvan marsun. Silloin ne olivat niin kovaa muotia että joulupukilta ei muuta lahjaa toivottu kun kyseisiä marsuja ja niiden tarvikkeita. Nyt niitä on pahvilaatikollinen, eikä kiinnosta enään yhtään leikkiä.

Ei ihme että lapsetkin kilpailevat kenellä on uusimmat lelut. Vanhemmathan kilpailevat ihan samalla tavalla, tosin eri asioilla. Autoa pitää vaihtaa aina uudempaan, kotona on tehtävä remppaa, koska tapetit ovat liian vanhat tai ainakin väärän väriset, huonekaluja vaihdetaan vaikka vanhatkin ovat täysin ehjät ja toimivat, vaatteista puhumattakaan.

Kulutuspyörä pyörii, piristymme hetkellisesti materiasta, rahaa palaa ja olemme onnellisia. Olemmeko?
Kun hetkeksi pysähdymme ja mietimme, tulemmeko todella onnelliseksi tuosta kaikesta?

Epäonnistunut kauppa reissu

Kävin perjantaina jyskissä, tarkoituksena ostaa uudet rullaverhot olohuoneen 4 ikkunaan. Vanhoissa oli mekanismit jo rikki, joten olivat vaihdon tarpeessa. Tosin vuoden verran katsellut mistä edullisemmalla hinnalla saisi ja nyt oli tarjouksessa. Samalla reissulla kävin vapaa valinnasta hakemassa pesuaineita ja tietysti lidlistä edullista maitoa ym. ruokatarviketta.
Olin laskenut mitä ostokset tekisivät ja nostanut rahaa. Tällä kertaa voi sanoa että onneksi oli kuitenkin pankkikortti mukana. Eihän se pudjetti pitänyt.

Ensinnäkin tarjous rullaverhot oli loppuneet, ostin sitten toiset, kun kuitenkin niitä olin lähtenyt hakemaan. Ostoskeskuksessa oli karkkimyyjä jolla oli metrilakua myynnissä, ei voinut olla ostamatta. Vapaa valinnasta tarttui mukaan neidille 2 kaktusta (kissa repi viikko sitten siltä kaktuksen ja suru oli suuri) ja pääsiäiseksi suklaamunia (vähän liikaa) ja Lidlistä tarjouksesta tarvikkeita joita ei olisi välttämättä tarvinnut.

No joo, ei nyt ihan hirmuisesti ylimääräistä mutta harmitti kuitenkin kun kotiin pääsin. Onneksi rullaverhot olivat tosi nätit ja niihin olen tyytyväinen. Mietin vain että helposti sitä sortuu ylimääräisiin ostoihin, kun kaupat ovat tavaroita täynnä. Ja minä kun sorrun vielä helposti tarjous tuotteisiin. No eipä toivottavasti tarvitse vähään aikaan lähteä ruoka kauppaa pidemmälle ostoksille.

Tänään sain sitten vietyä tavarat kirpparille. Kuukaudeksi otin pöydän, katsotaan kuinka käy. Tavaraa kyllä piisaa jos vain kaupan menevät. Aika pienillä hinnoilla laitoin myyntiin. Lisää hinnoteltavaa olisi lattialla, jos vaikka alkuviikosta saisi vietyä.

Hinnoittelua ja uusi matto

Sairasteluista selvitty ja elämä rupee vihdoin voittamaan.
Eilen poikkesin kirppikseltä varaan pöytää. Sanoi ettei ole nyt vapaita pöytiä ja ilmoittelevat kun vapautuu. Totesin etteipä ole kiirettä, kun on vielä tavarat hinnoittelematta. No tänään sitten soittivat että pöytä olisi vapaana. Lupasin lauantaina tai viimeistään sunnuntaina viedä tavarat. Kiire tulee että saa hinnat laiteltua. Vaikka eipä niitä kaikkia tavaroita tarvi kerralla viedäkään. Kun nyt alkuun saa jotakin vietyä.

Kaappeja läpi käydessä löysin tytön vanhan pussilakanan johon on ihan vahingossa majaa tehdessä tullut reikä. Empä sitten ole sitä silloin roskiin laittanut ja nyt olikin ihan "tarpeellinen" löytö. Käsityö juttuja selaillessa muistin löytäneeni joskus ohjeen virkatusta pöyreästä matosta. Eipä muuta kuin googlettamaan ja ohjeitahan löytyi. Pussilakanan revin kuteeksi ja nyt on tulossa tytön huoneeseen uusi matto. Ihan ilmaiseksi ja neitikin ihastui tekeleeseen. Yllättävän helposti ja nopsaan mattoa tekee, kun vauhtiin pääsee.

Joskus haaveilin että olisi kiva mennä esim. kansalaisopistolle tekemään mattoa kangaspuilla. Nöppärästi sen tekee virkkaamallakin. Täytyykin kysellä löytyykö sukulaisilta vanhoja petivaatteita kuteiksi. Mattokärpänen taisi päästä puremaan =)

Sitä Sun Tätä Pohdintaa

Jokuaika sitten lueskelin Aamulehdestä veden kulutuksesta. Siinä kerrottiin vettä kuluvan noin 155 l/ asukas/ päivässä. Jäin tuota määrää miettimään, tuntui jotenkin paljolta. Tarkastin mitä meillä kuluu vettä. Vuosittainen veden kulutus on n.42m3 eli yhtä henkilöä kohti alle 39 l/päivä! Päiväkulutus kolmelta on 115 l. Mihinkähän tuota vettä saa kulumaan tuollaisen määrän?
Minkälaisia kulutus määriä Teillä on?
Astianpesukonetta meillä ei ole (vaikka senhän pitäisi säästää vettä), pyykkiä pestään kun sitä tulee pestäväksi, muutama koneellinen viikossa. Suihku löytyy mutta emme sitä juurikaan käytä, käymme ulkosaunassa ja siellä ei moista "mukavuutta" ole. Vesi tulee normaalisti kaupungilta. Oma kaivo on kyllä pihassa ja sitä entiset asukkaat ovat vuosia sitten käyttäneet pesuvetenään. Meillä toiminut vain kasteluvetenä ja autonpesussa. Onko suihku noin suuri vesisyöppö?
No tuolla kaavalla laskettuna meillä tulee kohtuullinen summa vuosittain "säästöä" vesilaskussa.

Löysin kirjastosta mielenkiintoisen kirjan: Olimme kuluttajia, neljä tarinaa vuodesta 2023, Aleksi Neuvonen ja Roope Mokka. Siinä kerrottiin kuinka kulutamme kovalla vauhdilla yli luonnonvarojemme. Ihan mietinnän arvoista asiaa. Neljä kuviteltua tapahtumaa oli osittain hiukan omaan makuuni kaukaa haettua. Suosittelen kuitenkin kirjaa lukemaan.

Kirjastosta sen verran, että olen opetellut sitäkin hyödyntämään paremmin, sehän on ilmaista. Ennen ostelin lehtiä kaupasta ja tyttärelle DVD elokuvia. Nyt käymme säännöllisesti lainaamassa lehtiä ja DVD elokuvia ja tietysti kirjoja. Mielestäni valikoimakin on ihan hyvä. Tytärkään ei ole enään kauppa reissuilla pyydellyt ostamaan elokuvia vaan kysyy koska mennään kirjastosta lainaamaan.

Oikeastaan pienetkin asiat tuovat suuria säästöjä, kun vain huomaa niitä ottaa hyödyksi.
Yksi asia on että olen pyrkinyt nyt ostamaan pankkikortin sijasta käteisellä. Ja ilman sen suurempia toimenpiteitä kokenut yllätyksen että rahaa menee vähemmän kaupassa.

Tervetuloa lukijoiksi Rouva Niskanen ja Kiikulainen, tulen poikkeemaan joku päivä =)

Asunnon koosta

Helsingin sanomissa oli kirjoitus, kuinka 4 henkilöinen lapsiperhe (lähitulevaisuudessa 5) asuu 35m2 asunnossa. ( Valitettavasti en osaa vielä liittää linkkiä tähän). Se on heidän oma valinta, eivätkä he koe sitä ahdistavana tai muutenkaan negatiivisena asiana. He ovat kyllä saaneet paljon kummasteluja kuinka voivat asua noin ahtaasti.

No jos asiaa miettii niin ihminenhän ei yksistään niitä neliömääriä täytä vaan ne tavarat! Mitä isompia asuntoja ja säilytystiloja on, sen enemmän sitä tavaraa mahtuu kertymään. Nykyäänhän lapsiperheillä jokaisella lapsella on oltava se oma huone. Lisäksi pitäisi löytyä takkahuone, työhuone, kirjastohuone, ruokailu tila (miksi keittiössä ei voisi syödä?) ym, jossa todellisuudessa vietty aika on hyvin minimaalista. Ihmisethän eivät voi harrastaa "kotona oleilua" vaan arki- illat täyttyvät harrastuksista kodin ulkopuolella niin aikuisilla kuin lapsillakin ja lomat ollaan tietenkin etelässä tai ainakin lapissa laskettelemassa.

Karkeasti sanottuna, monella on tuhottoman kalliit varastotilat tavaroille joita kukaan ei käytä/tarvitse. Tärkeää on vain että saa sanoa "että meillä on jotakin". Ja tietysti se että emme vietä lomia ja vapaa-aikaa kotona.

Mummuni lapsuudessa heitä eli 14 henkilöä n.40m2 mökissä. Hän myös kertoi että oikein kovilla pakkasilla heidän ainut lehmänsä tuotiin välillä sisälle lämmittelemään, kun ulkorakennuksessahan ei ollut lämmitystä. No tiedä siitä, tuskin itse nyt lehmää sisälle ottaisin, mutta pointti oli että he mahtuivat elämään onnellisina tuossa neliö määrässä. Mitään ylimääräistä ei tuohon aikaan tietenkään ollut mikä olisi vaatinut lisää tilaa. He mahtuivat kaikki nukkumaan tuvan lattialla.

Nyt voisi tehdä pohdinnan ja miettiä kuinka vähään neliömäärään oma perhe oikeasti mahtuisi välttämättömien eli oikeasti tarpeellisten tavaroidensa kanssa...

PS. muutama laatikollinen on jo pakattuna kirppikselle tavaraa ja vaatehuonetta olen ruvennut käymään läpi. Kirppispöytä kohta kutsuu!!

Omavaraistaloudesta

Löysin mielenkiintoisia juttuja omavaraistaloudesta. Yllättävän moni haaveilee edes jonkin asteisesta omavaraistaloudesta joka mahdollistaisi vähentää työssä käyntiä ja hidasta tahtia. Vai mahdollistaisiko vähemmät työtunnit enempi aikaa omavaraisuuden harjoittamiseen? No niin tai näin, aihe oli kuitenkin mielenkiintoinen.

Itsekin pidän puutarhan hoitamisesta. Taidankin kokeilla tänä vuonna vähän eri tavalla kasvien kasvatusta. Laittaa ylös paljonko mitäkin lajia saa ja kuinka pitkälle ne riittävät. Kasvattaa enempi hyötykasveja. Tähän asti on vain sen verran kasvatettu että on saanut tytön kanssa touhuta ja maistiaiset saanut omasta maasta.

Kauppareissut ovat olleet tähän asti onnistuneita enkä ole sortunut (ainakaan vielä) ostamaan turhakkeita. Ainoa "heräteosto" oli tytölle syksyksi kengät tarjouksesta ja maksoivat kokonaiset 10€. Lasken ne kuitenkin tarpeelliseksi ostoksi.

Tiliote

Maksoin laskuja verkkopankissa ja menin katsomaan piiiiiiitkästä aikaa verkkotiliotetta. Siinähän näkee yhteenvedon kuukauden otoista ja panoista. Jäin oikeastaan kauhulla miettimään mihinkä ne rahat hupenevat tililtä. Toki lainan lyhennyt menee säännöllisesti, mutta lähinnä jäi mietityttämään kortilla tehdyt ostot kaupoissa. Onko kaikki ostot todella olleet tarpeellisia??? Varsinkin kun oli kuukausia jolloin menot olivat enempi kuin tulot!

Sen verran olen kuitenkin aina ollut "tarkan markan vartija" ettei ole tarvinnut pikavippejä ja osamaksuja ikinä ottaa. Ainut lainakin on aina ollut asuntolaina.

Nyt tarvii kyllä skarpata tuossa kortilla maksamisessakin ja koittaa välttää sillä maksamista. Onhan se paljon "helpompaa" olevinaan ja jopa niin helppoa ettei tiedä mihinkä rahat häviää tililtä. Jos vaikka laskisi mitä menee suunnilleen viikossa ruokaan ym. pakolliseen rahaa ja nostaisi sen verran käteistä. Silloin olisi pakko miettiä kaupassa mitä ostot tekee jotta saa rahan riittämään.

Onnistunut päivä

Eilen kävin tyttären kanssa kaupassa ja vaistomaisesti suuntasin heti mainostaulua katsomaan mitä "kivaa" löytyisi. Noh löytyihän siitä vaikka mitä "tarpeellista" ja vielä kohtuu hinnalla. Vaan yllätys, onnistuin olemaan ostamatta mitään ylimääräistä, vain pelkät ostoslappuun kirjoitetut ruokatarvikkeet. Jee! Fiilis kauppareissun jälkeen oli paljon parempi, kuin yleensä ostojen jälkeen. Ja olen sentään ostanut tavaroita piristääkseni itseäni... Outoa.

Onnistuneen kauppareissun päätteeksi lämmitimme tyttären kanssa puuhellan ja teimme valmiiksi sytykeruusuja. Tyttö on kovin innoissaan kaikesta käsillä tekemisestä (tullut äitiinsä). Olimme jo tehneet ison kasan valmiiksi ruusuja kanamunakennoista ja nyt ne saivat sulatetuista kynttilän jämistä steariini kuorrutteen päälleen. Niillä on todella mukava sytyttää pesiä. Ja mikä parasta, saa hyötykäyttöön roskiin menossa olevaa tavaraa.

"Piristävää arkea" tavaroista

Olen ruvennut miettimään mitä tällä kaikella tavaralla teen. Kaikenlaista tavaraa on tullut ostettua ja hamstrattua "piristämään arkea". Oikeastaan tämä tavarapaljous ei piristä vaan pikemminkin tuo ahdistusta. Jokainen kaappi, laatikko ja hylly notkuu tavaroita täynnä. Mitään ei tunnu löytävän silloin kun tarvitsee jotakin. Ja kaikkea pitää tietysti säästää "sitä voi varmasti tarvita vielä joskus". Tavaroiden ostaminen ja kaupoissa kiertely ovat olleet mukavaa ajanvietettä. Varsinkin kaikki alennus lapuilla merkityt tuotteet olen onnistunut löytämään kaupoista. Kun kerran halvalla saa niin kyllähän se silloin on ostettava!

Nyt laitan stoppia näille ajatuksille. Suunnitelma on seuraavanlainen:
1. En lähde kuluttamaan aikaani kauppoihin (pyrin lähtemään vaikka kävelylle ulos tai vain istua hiljaisuudessa)
2. Mietin ennen ostopäätöstä, onko minulla todellista tarvetta tavaralle
3. Aloitan käymään kaappeja läpi ja lajittelen tavarat säästetään, kirpputorille, kierrätykseen ja roskiin/kaatopaikalle
4. Varaan kirppispöydän keväälle

Tässä on alkua, katsotaan kuinka käy.

Pohdinnan tulos

Pitkän mietinnän jälkeen päätin vihdoinkin aloittaa oman blogin kirjoittamisen. Paljon olen lukenut hyviä ja mielenkiintoisia blogeja jotka ovat inspiroineet minua monella tavalla. Mielessä on myös ollut jonkin aikaa aloittaa muutoksia tässä vauhdikkaassa ja kulutuskeskeisessä elämässä. Tämän blogin myötä aloitan matkani kohti yksikertaisempaa elämää, ilman jatkuvaa tavaroiden ostamista ja kiirettä. Katsotaan mitä tulevaisuus tuo ja mihinkä sitä matka vie. Tervetuloa mukaan matkaan!