Asunnon koosta

Helsingin sanomissa oli kirjoitus, kuinka 4 henkilöinen lapsiperhe (lähitulevaisuudessa 5) asuu 35m2 asunnossa. ( Valitettavasti en osaa vielä liittää linkkiä tähän). Se on heidän oma valinta, eivätkä he koe sitä ahdistavana tai muutenkaan negatiivisena asiana. He ovat kyllä saaneet paljon kummasteluja kuinka voivat asua noin ahtaasti.

No jos asiaa miettii niin ihminenhän ei yksistään niitä neliömääriä täytä vaan ne tavarat! Mitä isompia asuntoja ja säilytystiloja on, sen enemmän sitä tavaraa mahtuu kertymään. Nykyäänhän lapsiperheillä jokaisella lapsella on oltava se oma huone. Lisäksi pitäisi löytyä takkahuone, työhuone, kirjastohuone, ruokailu tila (miksi keittiössä ei voisi syödä?) ym, jossa todellisuudessa vietty aika on hyvin minimaalista. Ihmisethän eivät voi harrastaa "kotona oleilua" vaan arki- illat täyttyvät harrastuksista kodin ulkopuolella niin aikuisilla kuin lapsillakin ja lomat ollaan tietenkin etelässä tai ainakin lapissa laskettelemassa.

Karkeasti sanottuna, monella on tuhottoman kalliit varastotilat tavaroille joita kukaan ei käytä/tarvitse. Tärkeää on vain että saa sanoa "että meillä on jotakin". Ja tietysti se että emme vietä lomia ja vapaa-aikaa kotona.

Mummuni lapsuudessa heitä eli 14 henkilöä n.40m2 mökissä. Hän myös kertoi että oikein kovilla pakkasilla heidän ainut lehmänsä tuotiin välillä sisälle lämmittelemään, kun ulkorakennuksessahan ei ollut lämmitystä. No tiedä siitä, tuskin itse nyt lehmää sisälle ottaisin, mutta pointti oli että he mahtuivat elämään onnellisina tuossa neliö määrässä. Mitään ylimääräistä ei tuohon aikaan tietenkään ollut mikä olisi vaatinut lisää tilaa. He mahtuivat kaikki nukkumaan tuvan lattialla.

Nyt voisi tehdä pohdinnan ja miettiä kuinka vähään neliömäärään oma perhe oikeasti mahtuisi välttämättömien eli oikeasti tarpeellisten tavaroidensa kanssa...

PS. muutama laatikollinen on jo pakattuna kirppikselle tavaraa ja vaatehuonetta olen ruvennut käymään läpi. Kirppispöytä kohta kutsuu!!